"Hyvää syntymäpäivää"

Täytin eilen 16. Pitäisi olla iloinen, "sweet sixteen". Mutta en osaa olla.
Söin liikaa.
Syntymäpäivä kakkua, lahjana karkkia, muffinsseja....
Ja tänäänkin tulee syötyä liikaa, enkä voi edes oksentaa kun kaikki ovat kotona.
Lihon. Lihon. Lihon.
En tiedä mitä tehdä. Haluaisin laihtua. Minun on pakko laihtua, mutta aina jokin estää sen.
Lopetan kalorien laskemiset täksi "ihanaksi" syntymäpäivä ajakseni ettei minustaa täysin hullua tule.
Jatkan viikon loppupuolella taas uudestan.
Mutta aloitin kunnon jumpan sentään; salajumppani. Puolituntia iltaisin tai vartti illalla ja vartti aamulla. Jumppaani kuuluu tällähetkellä tanssimista, kahvakuulaa, vatsalihaksia ja kyykkyjä.
Olen ainakin siitä ylpeä: olen lihonut vain 100 grammaa sen ansiosta. Voisihan syntymäpäivä huonomminkin mennä.
-
olen lihonut
liian ilmapalloksi
pakko puhkaista
-

Epäonnistuin

Tämä päivä oli ihana. Täynnä naurua. Täynnä seuraa. Täynnä iloa.
Hymyilimme ja söimme yhdessä. Lauloimme ja tanssimme. En älynnyt mistään mitään. Unohdin kaikki periaatteeni ja pidin hetken aikaa hauskaa.
Kamala virhe.
Tullessani kotiin minulla ei ollut mitään hajua kuinka monta kaloria olin syönyt.
Ahdistaa. Pelottaa. Kuvottaa. Oksettaa.
Kuinka saatoin tehdä niin?
Tämä ei tule toistumaan. Ainoa ongelma on se, että synttärini on kohta. Miksi kaiken pitää tulla juuri nyt kun painoni oli laskemassa? Miksi? Haluaisin vain onnistua ja olla tyytyväinen itseeni. Haluaisin olla sitä mitä en koskaan ole ollut.
Laiha.
Ihailtu.
-
suljen silmäni
ahdistus valtaa minut
en jaksa enää
-

Kaikki josta pääsee eroon tulee takaisin

Kalorien laskenta. Viivakoodien skannailu. Syömisen välttely. Oksentelu. Tekosyiden keksiminen.

Pökertyminen.

Luulin että olin päässyt näistä jo eroon, mutta ei. Minkä taaksensa jättää sen edestäänsä löytää.

En halua enää syödä mitään. En vain halua. Koulussa tunneilla selailen takapenkiltäni proana sivuja ja thininspo kuvia. Haluan olla nätti, haluan olla laiha.
Päivän kaloreiden loppusumma on 207 kaiken oksenteluni jälkeen joka on vain 11% suositellusta määrästä unelmapainoani kohtaan.
Tiedostan että minulla on ongelma, mutta en ala muuttamaan asiaa.
-
hiipivä nälkä
nälkääntynyt ihminen
kaunis ihminen

-

Vinoon kasvaneet

Eilen oli arkinen mutta kiinnostava päivä, nautittava päivä. Olin itseasiassa eilen hetken jopa onnellinen.
Mitä siis eilen tapahtui?
Eilen oli ensinnäkin helppo ja lyhyt koulupäivä mutta tätkeintä oli se että menin tapaamaan tyttöystävääni.
Hän on niin mukava ja ystävällinen ihminen, ihminen johonka voin luottaa.
Tapasimme kellokoskella kaupan edesstä ja lähdimme kävelemään pientä metsätietä jutustellen asioista, joista  monista en edes muille ole maininnut.
Juttelimme syömishäiriöistä, masennuksesta, homoudesta, existä, itsetuhoisuudesta, osastoista, itsemurhista, mielisairauksista.... ja lista vain jatkuu.
Minusta tuntuu että hänen kanssaan voin jutella melkein mistä vain, ei häntä häiritse tietää että syön reilusti alle 700 kaloria päivässä. Ei häntä haittaa että kerron kuinka yliannostin itseni vuoden alussa. Ei häntä häiritse mikään.
Ja sama on toisinpäinkin, ei minua häiristse hänen tarinansa. Ei minua häiritse kuulla kuinka hän on osastolla. Ei minua häiritse kuulla kuinka hän on  viiillellyt itseäänsä, kuinka hän on halunnut hypätä kalliolta alas. Olemme molemmat kumminkin häiriöisiä monella tapaa ja tämän takia voimme tukea toisiamme. Ei meidän tarvitse parantua kun meillä on toisemme, voimme vain jatkaa vinoon kasvamista yhdessä.
Täydellisesti yhdessä.
-
käsi kädessä
niin, niin täydellisesti
vinoon kasvaneet

-

Keksippä tähän otsikko

Päätin aloittaa bloggaamisen uudestaan. Ensinnäkin minulta ei kannata odottaa hienoa suomenkieltä koska sellaista ei tule olemaan, koska olen lukihäiriöinen.
Toiseksi en tiedä kuinka usein tänne heittelisin tavaraa.
Kolmanneksi sanon että en tule koskaan pyytämään anteeksi kirjoittamiani asioita. En häpeä sitä mitä kirjoitan nettiin.
Mutta sitten asiaan; Olen 15-vuotias nuori neitokainen järvenpään suunnalta ja tästä blogista tulisi persoonallinen blogini jollakka voisitte kurkistaa tälläisen semi hullun lesbon arkipäivään.
Nimeäni en tänne kerro joten kutsukaapa jos haluatte Laurieksi.

 Kuulostaa kiinnostavalta? Hyvä sitten vain lukemaan.
-

on nälkä, nälkä

itken holtittomasti

juon, juon kuolemaa

-